Suunnittelin Kumpulan siirtolapuutarhan sisääntuloaukion perennapenkit juhlakuntoon Elisabeth Kochin hengessä ja siirtolapuutarhan historiaa kunnioittaen.
Tässä postauksessa pääset kurkistamaan tarkemmin siihen, miten lähes satavuotiaat perennapenkit saivat ’uuden elämän’ – ja mitä kaikkea piti ottaa huomioon, kun kunnioitetaan historiaa mutta istutetaan nykypäivän tarpeisiin.
🌿 Jos haluat hypätä suoraan alkuperäiseen Viherympäristö-lehden artikkeliin, löydät sen skannattuna sivun lopusta.
Elisabeth Koch – siirtolapuutarha-aatteen äiti
Kun sain tehtäväkseni suunnitella Kumpulan siirtolapuutarhan keskuskäytävää kehystävät istutusalueet, sain kunnian kulkea Elisabeth Kochin jalanjäljissä. Hän oli suunnitellut alueen alkuperäiset istutukset vuonna 1924 – ja hänen käsialansa näkyi edelleen sisääntuloaukion ja koko siirtolapuutarha-alueen suunnitelmissa, vaikka näiden suunniteltavien perennapenkkien varsinaiset kasvivalinnat olivat jääneet viitteellisiksi.
Elisabeth Koch oli poikkeuksellinen vaikuttaja suomalaisessa puutarhakulttuurissa: hän ei ainoastaan suunnitellut useita Helsingin siirtolapuutarhoja, vaan hänen vaikutuksensa ulottui pihasuunnitelmien ja kirjojen kautta lukuisiin kotipihoihin kautta Suomen. Hän ohjasi kotipuutarhureita niin tilankäytössä kuin kasvivalinnoissa.
Kun historia kohtaa nykyhetken
Perennapenkkien uudelleensuunnittelun lähtökohtana oli kaksi suorakaiteen muotoista istutusaluetta sisääntuloaukion suunnitelmassa – yhteensä 100 neliömetriä täynnä mahdollisuuksia. Aloitin suunnittelun tutkimalla Elisabeth Kochin suunnitelmia ja pohtimalla, mitä kasveja hän olisi itse valinnut istutettavaksi näihin ’kukkasarkoihin´. Lisäksi tehtäväni oli miettiä kuinka tuoda istutusalueet tälle vuosituhannelle kunnioittaen samalla Elisabeth Kochin elämäntyötä.
Esimerkiksi vanhojen pionien säilyttäminen oli siirtolapuutarhan palstalaisille hyvin tärkeää jo niiden pitkän historian kannalta. Otin pionit osaksi uutta suunnitelmaa. Pionit otettiin talteen istutusalueen kunnostamisen ajaksi, jotta ne voitiin palauttaa penkkeihin uuden istutussuunnitelman mukaisille paikoilleen.
Pyrin tavoittamaan suunnitelmassa 1920-luvulle tyypillisen muotokielen, mutta hieman uudella twistillä. ’Kukkasarat’ kukkivat runsaina varhaiskeväästä pitkälle syksyyn ja sen väriyhdistelmät vaihtuvat kasvukauden edetessä.
Perennapenkki, joka kertoo tarinan
Tein suunnittelutyön Kumpulan siirtolapuutarhayhdistyksen toimeksiannosta ja olen saanut yhdistyksen jäseniltä sekä siirtolapuutarhan vierailijoilta paljon ihanaa palautetta. Istutusalueet suunniteltiin, kunnostettiin ja istutettiin juhlakuntoon Kumpulan siirtolapuutarhayhdistyksen 100-vuotisjuhlaa varten, jota vietetään vuonna 2027. Istutusalueet kunnosti ja kasvillisuuden istutti Helsingin kaupunki.
On ollut ilo nähdä, miten vanhat ja uudet kasvit ovat löytäneet paikkansa – ja miten yksi ’kukkasarka’ voi kantaa mukanaan kokonaisen tarinan suomalaisesta puutarhahistoriasta.
Lue alkuperäinen artikkeli
Alla näet skannaukset artikkelista, joka ilmestyi Viherympäristö-lehden numerossa 3/2025. (Voit suurentaa tekstin klikkaamalla kuvaa.) Lämmin kiitos vielä kollegalleni Tuula Ihamuotilalle haastattelusta!
P.S. Haluaisitko jatkossakin kuulla tarinoita puutarhasuunnittelusta, kasvivinkkejä ja pihaoivalluksia?
👉 Liity uutiskirjeeni tilaajaksi klikkaamalla >>tästä<< – saat ensimmäisenä tiedon uusista ideoista ja inspiraatiosta suoraan sähköpostiisi.
